Kilpaurheilussa tähtäimessä ovat tietysti kisat. Kisat ja kisakaudet rytmittävät tekemistä ja määrittävät myös muun vuoden tahdin.
Mitä sitten tapahtuu heti kisojen tai sarjakauden jälkeen? Osa lupailee myyvänsä varusteensa ja olevansa astumatta jalallakaan altaaseen, osa jatkaa pelaamista rennommalla rytmillä ja osa ei edes huomaa kauden päättymistä. Maajoukkueessa pelaavalle kisojen päättyminen tarkoittaa (henkisestä) kisakuplasta pois astumista ja treenien osalta ylimenokauden alkamista.
Ylimenokaudella pyritään saamaan ajatukset muualle kuin tavoitteelliseen urheiluun. Ylimenokausi tarkoittaa aikaa levolle, kaudesta ja kisoista nollaukselle sekä motivaation keräämiselle. Itse ajattelen, että ylimenokausi voi myös tarjota mahdollisuuden uusille ideoille kun omaan lajiin saa henkistä etäisyyttä. Joskus ideat uusista kuvioista syntyvät laiturin nokassa kun miele saa levätä! Ylimenokaudella ei ole leirityksiä eikä kovaa treeniä kohtia kisoja vaan silloin on mahdollisuus tehdä sitä, mikä kulloinkin tuntuu hyvältä ilman aikataulutusta.
Ylimenokauden viettoa
Naisten maajoukkueen ylimenokausi on vietetty ja olemme siirtyneet peruskuntokaudelle. Eri kuntokausien tarkoituksena on ajoittaa kunto oikeaan hetkeen: sarjakausi kestää koko talven, mutta huippukunto pitäisi saavuttaa kesäksi MM -kisoja varten. Peruskuntokaudella rakennetaan pitkillä kevyillä treeneillä tukevaa pohjaa talven ja kevään nopeus- ja vauhtikestävyysharjoituksia varten. Toki näillä kahdella kaudellakin pitää muistaa tehdä myös kevyttä harjoittelua, jotta kroppa palautuu sekä peleissä sukellusten että treenien välissä. Kauden aikana on myös tärkeää tunnistaa, koska lepoa pitää syystä tai toisesta ottaa enemmän. Kaikilla meillä on myös muu elämä ja yhteiskuormitus voi toisinaan nousta liiankin kovaksi, jolloin on muistettava hetkellisestä höllätä. Voittajan kaava ei olekaan siis se, että kaikki tehdään aina täysillä vaan se, että tehdään järkevästi!
Loppuun varoituksen sana: jos kaikki menee suunnitellusti, meidän kunto vain nousee kevättä kohden 😉
Ella Parviainen #8
Comments