Search
  • Vedenneito

Pelaajaesittely: Saija Jokinen



Nimi: Saija Jokinen


Ikä: 38


Pelipaikat: Eniten olen pelannut maalivahdin paikkaa, mutta viimeksi ja mieluiten pelaan puolustajana.


Pelivuodet: 20


Pelivuodet maajoukkueessa: Nuorten MJ 1 vuotta, Naisten MJ noin 18 vuotta


Seura: Olen Nokian urheilusukeltajien kasvatti, mutta aina edustanut Tampereen urheilusukeltajia.


Arvokisaedustukset: MM 2007, 2001, 2015, 2019, EM 2005, 2017, PM 2005, 2006, 2010, 2013, 2014, 2018, nuorten PM 2003


Jokin muisto uppopallosta: Niitä on kertynyt niin paljon, että mikään ei erityisesti nouse muita kirkkaammaksi. Parhaita hetkiä ovat olleet ne, kun pelataan tärkeää peliä ja ollaan pelin lopussa niukassa tappioasemassa ja valmentaja antaa luvan pistää maalintekovaihteen silmään. Niinä hetkinä koko joukkue pääsee taisteluhurmokseen, jonka tunnelmaa on vaikea sanoin kuvailla. Ei säästellä, ei varmistella, ei puolustella, vaan pusketaan porukalla vastustajan maalille. Se on parasta.


Vahvuuteni pelatessa: Hmm.. Kokemus.. Pelinlukutaito. Tykkäisin ajatella, että maalinteko.

Vahvuuteni ja samalla heikkouteni on rauhallisuus. Kylmäpäisyyteni rakoilee vain rankkareissa.


Parasta uppopallossa: Joukkue! Uppopallossa yhdistyy moni intohimoni: se on joukkuepeli, pallopeli, saa painia ja saa lotrata vedessä. Merkittävä osa lajin viehätystä on kolmiulotteisuus. Uppopallokenttä (jotkut kutsuvat nimellä hyppyallas) on oma maailmansa. Ei painavimmatkaan maailman murheet seuraa pinnan alle painottomaan, kolmiulotteiseen ja hiljaiseen tilaan.


Miksi / Miten aloitin uppopallon: Aloitin sukeltelun ja korittelun Nokian urheilusukeltajien treenivuorolla veljeni kanssa. Sieltä meidät vinkattiin Tampereen treeneihin, jossa saimme ensikosketuksen varsinaiseen pelaamiseen. Se oli menoa ensimmäisistä treeneistä asti.


Vaikeinta uppopallossa: Korinteon psykologia. Pallon luikauttaminen vastustajan koriin vaatii paitsi joukkueelta monta onnistunutta siirtoa ja vastustajalta virheitä, myös yksilötasolla jotakin alkukantaista viettiä, halua, sisua, itseluottamusta, tahtotilaa… millä sitä sitten kutsuisikin. Pallon koriin saamiseksi tarvitaan tuhansia- tai kymmeniä tuhansia toistoja, mielikuvaharjoitteita, voimaa ja itseluottamusta. Maalia tehdessä pitää ottaa kontaktia, harhauttaa, rakentaa paikkaa ja painia, ennen kun pääsee edes koskettamaan maalivahtia, ja siitäkin on vielä pitkä matka (ja aikaa alle sekunti), siihen että pallo on korissa.


Mitä teen uppopallon lisäksi: Harrastan painonnostoa, siis en voimannostoa, vaan olympianostoja: tempausta ja työntöä. Nykyään painopiste painonnoston saralla on siirtynyt valmennuksen puolelle, mutta haaveilen yhä kisalavalle noususta. Urheilun ulkopuolella olen keski-ikää lähestyvä, kotona viihtyvä, äiti, nainen, insinööri ja oman elämäni anarkisti ja onnellisuusaktivisti.



316 views0 comments

Recent Posts

See All