Search
  • Vedenneito

Olemme maailman neljänneksi parhaita!



Huh, kisoista on nyt pari kuukautta ja on aika palata vähän vielä kisatunnelmiin.


Uppopallon MM-kisat pelattiin 25.7.-3.8. Grazissa, Itävallassa. Olimme valmistautuneet kisoihin parhaamme mukaan ja monet meistä olivat treenanneet monta vuotta kisoja varten. Uppopallon MM-kisathan järjestetäänkin vain neljän vuoden välein, joten odotukset ehtivät kasvaa ja treenejä ehtii kertyä hyvinkin paljon. Koko joukkueella oli tunne, että nyt mennään ja lujaa!


Laskeuduttuamme Graziin jännitys ei irrottanut otteestaan, vaan ensimmäiseen peliin oli vielä reilusti aikaa. Ensimmäisinä päivinä pääsimme kuitenkin tutustumaan jo kisa-altaaseen ja myös Grazin ihastuttavaan kaupunkiin. Suomen sininen ja valkoinen värittivät Grazin katukuvaa kun joukko flikkoja käveli pitkin kaupungin katuja. Aurinko suosi, mutta vähempikin hiki olisi riittänyt. Paikallisella tuuletinkauppiaalla kävi lottovoitto, kun Suomen joukkueet hamstrasivat tuulettimia pysyäkseen viileinä. Myös kahvilayrittäjiin panostimme etsiessämme kaupungin parasta jääkahvia.


Kisajärjestäjät olivat järjestäneet avajaiseremonian kisoille ja sielläkään ei päässyt kylmä yllättämään vaan niin suomalaiset kuin kolumbialaisetkin huhkivat hikikarpaloita otsiltaan. Avajaisseremonia oli kutkuttava, koska siellä kaikki joukkueet kävelivät liput liehuen ja maataan edustaen. Nämä todella olivat maailmanmestaruuskilpailut.


Odotus, jännitys... Kaikki se oli poissa, kun pilliin vihellettiin ja peli Suomen ja Kanadan naisten välillä oli alkanut. Joukkueemme oli saanut turbovaihteen ensimmäiseen peliin päälle ja kaikki nauttivat pelaamisesta ja treeniensä työnsä tuloksesta. Pelasimme Kanadaa vastaan hyvää joukkuepeliä ja voitimmekin Kanadan naiset selvin numeroin.


Seuraavana päivänä meitä odotti rakas naapurimaamme Ruotsi. Näissä peleissä on usein myös erilainen lataus. Molemmat joukkueet pistivät kaikkensa peliin, mutta tasaisen ottelun jälkeen tilanne kuitenkin jäi lukemiin 0-0. Suomelle se oli voitto, sillä tällä tasurilla pääsimme lohkomme ykkösiksi voittamalla Kanadan suuremmilla numeroilla kuin Ruotsi. Näin olimme ansainneet lohkoykkösen paikan ja mikä tärkeämpää, vapaapäivän seuraavalle päivälle.


Aina aikataulujen myöntyessä kannustimme Suomen miehiä voittoon, kuten myös he kannustivat meitä meidän peleissämme. Katsomossa raikasi "oi Suomi on niin ihanaa.." monet kerrat. Yhtenäisyyttä ja voimaa toi myös se, että olimme hankkineet yhteiset asut niin miehille kuin naisillekin. Uppopalloystävämme Kolumbiasta suunnitteli ja teetti meille kisa-asut ja niillä kelpasi pelata maailman parasta uppopalloa.


Puolivärierässä kohtasimme Australian. Australia on kaukaisimmista paikoista mihin Suomesta voi päästä, mutta joukkue tuntui kotoisalta. Osaltaan siksi, että Australian joukkueessa pelasi Suomesta kotoisin oleva Sonja. Peli pelattiin hyvässä hengessä ja kovaa. Suomen joukkueen kokemus kuitenkin näkyi pitkälle ja lukemat pelin päätyttyä olivatkin 8-0.


Voitto Australiasta sanelikin seuraavan vastustajamme, Saksan. Välieriin pääsy on jo hieno saavutus, mutta tavoitteemme oli korkealla ja kirkkaampana. "Kumartelemaan ei lähdetty" kertookin kapteenimme Heli Koskinen, vaikka vastaamme asettui hallitseva maailmanmestari. Olen varma, että heillä puntit tutisi kun Suomen kansallislaulu soi pelin alun merkiksi. Pelasimme todella hyvin ja peli oli todella tasaista. Kahdessa erässäkään ei eroa joukkueiden välille saatu, joten tauon jälkeen alkoi jatkoerä. Lopulta pelimme päättyi ailahtelevaan tuomarilinjaan, sillä Saksa sai tehtyä meille korin epäurheilijamaisella tavalla. Teimme selväksi pettymyksemme ja mielipiteemme protestin kera, mutta se ei enää riittänyt kääntämään vaakaa meidän hyväksemme.


Kasattuamme joukkueemme rivit pettymykseltä, saimme joukkueen hengen taas korkealle. Jos joku sen pystyy tekemään, niin Suomen naiset. Pelithän eivät olleet siinä vaan saimmehan pelata maailmanmestaruuskilpailujen pronssiottelussa vastassamme Kolumbia. Tässä pelissä oli niin paljon tunteita mukana, että kertojan muistikuvat heikkenevät, joten tarinaa ei juuri tästä pelistä tipu. Kaikki pelit näkyy kyllä Youtubessa. ;) Kolumbia oli tällä kertaa kovempi ja voitti meidät lukemin 2-0.


Sijoituksemme oli siis neljäs maailmassa. Yhteensä naisten joukkueita oli 14, joten kymmenen niistä päihitettiin. Kyllä siihen saa olla todella tyytyväinen! Kirkkain mitali jäi saavuttamatta, mutta todella hyvät kisat takana huomioon ottaen kaikki loukkaantumiset. Kapteenimme sanoin, "Peli pysyi kasassa riippumatta siitä, ketä oli kentällä ja millä paikalla he pelasivat". Tätä ei voi monen joukkueen kapteeni sanoa joukkueestaan.


Reissusta oli jäljellä vielä gaala ja paluumatka. Gaala oli finaalipäivän iltana ja siellä koko maailman uppopallokerma kokoontui illallistamaan yhdessä. Gaalapaikkana toimi historiaa huokuva Grazin upea yliopisto. Seuraavana päivänä osa kävi vielä tuliaisostoksilla ja turistikierroksella, mutta sitten matka kotiin olikin aloitettava.


Näistä kisoista jäi jokaiselle upea kokemus takataskuun ja olemme taas monta kertaa vahvempi joukkue! Koko joukkuettamme vahvisti pelaajien yhteishenki, huoltajan kultainen kosketus ja valmentajan sanat ja teot. Suurena voimana matkassa mukana olivat tietysti kaikkien kotijoukot ja meidän aivan upeat sponsorimme. Ilman yhteistyökumppaniemme tukea, emme olisi tässä. KIITOS: Finnlines, Asko Niemi, Woods Helsinki, Markkinointitoimisto Pinta, Mirandos Music, ETS Nord, Konetyökaakinen, Vesi-Masa ja A-Insinöörit.


Julkaisimme paljon kuvia ja videoita Facebookiin ja Instagramiin, sieltä voit käydä tsekkaamassa myös reissun tunnelmia.


Tästä elämä taas jatkuu ja uusi uppopallokausikin on jo alkanut. Kuulemisiin taas!



#99 Ilona Häsänen





0 views

©2020 Ilona Häsänen

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now