Menneeseen katsoen:
Joukkueemme valmistautuminen on ollut nousujohteista korona-ajan ja muista ongelmista huolimatta lähes kauttaaltaan nousujohteinen mennessämme kohti MM-kisoja.
PM-kisojen loppuottelupaikka saavutettiin vajaalla joukkueella; kaksi pelaajaa koronassa ja lisäksi kaksi äitiyslomalta tullutta pelaajaa, jotka imettivätkin otteluiden välissä.
Hieno saavutus kokonaisuudessaan joukkueelta ja pystyimme haastamaan Norjaakin antamalla pienen näpäyksen alkusarjassa pelaamalla tasan – vaikka voittokin oli lähellä. Hopeaan oli tyytyminen.
EM-kisoissa oli mitali tavoitteena, mutta pronssiottelussa taivuttiin rankkarikisassa Ruotsille. Kolme uutta pelaaja teki debyyttinsä Norjan Stavangerin kisoissa. Loukkaantumiset ja sairastelut kuitenkin heikensivät joukkueemme iskukykyä.
Maajoukkueleirit jatkuivat syksyllä 1-divisioonan kierrosten perään. Tasaiset pelit ovatkin olleet joukkueelle hyväksi. Eritoten korituspuolella sekä joukkuepelin osalta. Tähän asti näyttikin kaikki hyvältä.
Valitettavasti muutaman pelaajan poisjäänti ringistä supisti joukkueeseen pyrkivien määrän vain 16:sta. Eipä tällöin ole juuri kilpailua joukkuepaikoista eikä loukkaantumisen tai sairasteluiden varalle ole riittävästi pelaajia. Odotettavissa on myös, että kumminkin aina tapahtuu joitain yllättävää joukkueessa ennen kisoja. Siksipä ei kannata lähteä noin 10 päivän koitokseen Atlantin toiselle puolelle koittamaan menestystä.
Tavoitteeksi oli kuitenkin asetettu MM-kulta ja aikaisempien kisojen perusteella noin kaksi pelaajaa tulisi olemaan kisoissa vajaakuntoisena. Vajaalla joukkueella isossa altaassa tällaisessa tilanteessa on turha odottaa kirkkainta mitalia. Turistireissua ei kannata lähteä tekemään, jos mahdollisuudet ovat sijoille 5-7. Usealla pelaajalla ollut pitkiä sairastelujaksoja tai kokonaan toipumisaikaa sairastelusta vieden treenitehoja sekä kykyä harjoitella. Turhia riskejä ei tietenkään ole kannattanut ottaa jälkitautien pelossa.
Lisäksi viime vuoden EM-kisat Stavangerissa olivat kalliit. Valitettavasti kaksi kallista kisaa peräkkäin olisivat nostaneet pelaajien omavastuuosuutta tällä hetkellä lähes pariin tonniin. Keskimääräinen satsaus oli sitoutuneiden pelaajien osalta noin 1000 euron omavastuussa kyselyn mukaan. Tietenkin summaa pystyttäisiin saamaan pienemmäksi talkoilla yms. mutta, aikaa on vain kuusi kuukautta ja samalla tarvitsisi treenata ja toisaalta miettiä, mistä ja miten rahaa saataisiin. Viikonloppuharjoituksiin ja talkoisiin tarvitsi osallistua useampi pelaaja, jotta rahankeruu ei olisi pienen porukan selkänahasta revittyä. Kustannukset sekä tarpeeksi ajoissa tehty päätös kesälomapäivistä, pitää olla huomioituna ennen kisaa.
Tässä oli listattuna muutamia ratkaisevia tekijöitä, joiden perusteella valmentajat päättivät lopettaa MM-kisaprojektin.
Tulevaisuus mielessä:
Tulevaisuudessa joukkueen kannattaa pelata 1-divisioonassa ja harjoitella siellä tasaisia pelejä ja sovittuja asioita. Uusia pelaajiakin on pyritty nostamaan joukkueeseen koko ajan, katsoen sillä tavoin kohti tulevaisuutta. Vanhemmat, kokeneet pelaajat ovatkin sopivia sparrausvastustajia, mikäli eivät halua enää osallistua tosissaan maajoukkuerinkiin. Hyvässä joukkueessa on kokemusta ja innostusta, nälkää nuorempien osalta eli molempia pelaajia tarvitaan.
Naisuppopalloilijoita onkin hyvä määrä ja kaikki halukkaat nälkäiset pelaajat tuovatkin kilpailua kisapaikoista. Tällä tavoin saadaan varmasti seuraaviin kisoihin menestyvä joukkue.
Lisäksi täytyy vielä huomioida aina rahatilanne eli ns. välivuosia ei ole juuri varaa pitää talkoiden osalta. Kaikki muutkin rahoituskeinot on huomioitava, koska ne pienentävät omavastuuosuuksia.
On paljon hienoja pelaajia, joiden sydän sykkii uppopallolle ja heidän varaan uskomme tulevaisuuden valoisat näkymät. Ei muuta kuin lippu ylös ja kohti seuraavia tapahtumia!
–Valmentajat Jukka & Kaj
Commentaires