15 naista. 2 valmentajaa. 8 naisten maajoukkuetta Euroopasta. Kaikilla sama päämäärä; kaikkensa antaminen EM-kisoissa Norjan Stavangerissa 2022.
Nyt viikko kisojen jälkeen, voi jo vihdoin hengittää. Takana on upea kisareissu mahtavien joukkuekavereiden kanssa ja tuloksena on 4. sija. Pelasimme yhteensä kuusi kovaa ottelua ja parissa pelissä jatkoimme jatkoajan puolelle, joten koko rahan edestä nautimme kansainvälisistä peleistä. Koko kisamatkan meidät piti nesteytettynä Finn Spring Oy, sillä he antoivat matkaamme 400 pulloa upeita Villi-vesiä! Suuren suuri kiitos niistä! <3
Seuraavaksi saatte lukea päiväraportteja kisapäiviltä. Raportit ekalta kahdelta päivältä on kirjoittanut Martta #21, sitten seuraavat kaksi Ella #8 ja loput Ilona #99.
Sunnuntai 26.6. alkulohko Suomi-Itävalta
Pitkän matkustuspäivän jälkeen kaikille maistui uni ja sunnuntaina heräsimme ehkä jopa hiukan liian pehmeiden sänkyjen uumenista kohti ensimmäistä pelipäivää. Ensimmäisenä vastuksena meillä oli Itävalta. Peli oli vasta iltapäivällä, joten ennen sitä oli hyvää aikaa käydä aamureippailulla hotellin läheisissä portaissa, syödä aamupalaa, osa jopa kahteen kertaan sekä käydä kokoonpano ja taktiikat läpi vielä viimeisen kerran ennen peliä. Varsinkin aamupalan syömiseen tarvittiin paljon aikaa, sillä ainakin itselläni ei ruoka oikeen meinannut mennä alas, koska jännitystä oli jo jonkin verran.
Itävalta-pelistä odotimme voittoa ja se sieltä tulikin. Tarkoituksemme oli lähteä hakemaan hyvää joukkuepeliä ja näin valmistautua kohti tulevia tiukempia otteluita. Hallitsimme peliä oikeastaan koko ensimmäisen erän. Peli pyöri Itävallan päädyssä, syötöt onnistuivat ja saimme rakennettua koritustilanteita.
Toisessa erässä pelimme hiukan hajosi ja sitä kuvastaa hyvin se, että pukuhuoneessa pelin jälkeen eräs itävaltalainen kysyikin muutimmeko taktiikkaa toiseen erään. Syötöt eivät onnistuneet enää niin hyvin kuin ensimmäisessä erässä, jonka seurauksena menetimme pallon muutamaankin otteeseen ja puolustus pääsi tekemään töitä myös omalla korilla. Kaikesta huolimatta voitimme 4-0. Pelin maalintekijät olivat Heli, Olivia, Suvi ja Mari.
Maanantai 27.6. alkulohko Suomi-Sveitsi
Seuraavana päivänä kohtasimme Sveitsin. Peliin valmistautumisessa noudatimme samaa kaavaa kuin edellisenä päivänä. Nyt kun alla oli jo yksi peli, ei jännityskään ollut enää niin kova. Sveitsin naisten maajoukkue ei ole aiemmin osallistunut arvokisoihin, joten meillä ei ollut mitään ennakko-odotuksia pelistä paitsi tietenkin voitto :D.
Tavoitteemme oli lähteä pelaamaan omaa hyvää joukkuepeliä, rakentamaan koritustilanteita ja jatkamaan siitä, mihin Itävalta-pelin ensimmäinen erä loppui. Pelin edetessä huomasimme kuitenkin, että sveitsiläisten taktiikkana oli kiertyä pallon ympärille jopa kolmen pelaajan voimin ja nousta pintaan pitämään palloa eli pelata niin sanottua ”tissipalloa”. Meidän oli vaikea olla lähtemättä pintapaineihin mukaan ja niinpä peli ei edennyt toivomallamme tavalla. Lopulta voitimme kuitenkin 3-0. Maalintekijöinä toimivat Jenni, Heli ja Ilona.
Kisat olivat hieno kokemus ensikertalaiselle alun jännityksestä huolimatta. Pelien edetessä huomasin, että eivät ne pelit niin pahoja olekaan. Oli mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin ja oppia uutta uppopallosta. Nyt odotan innolla tulevaa kautta ja alkavia treenejä. Vielä kun pääsisi käyttämään uusia lakkeja ja uikkareita, jotka vielä tällä hetkellä ovat matkalaukussa ja matkalaukku jossain matkan varrella.
Martta #21
Tiistai 28.6. alkulohko Norja-Suomi - Tuttua ja turvallista
Peli Norjaa vastaan pelattiin kisojen kolmentana päivänä tiistaina. Peli oli myös meidän viimeinen alkulohkon peli.
Molemmat aiemmat alkulohkon pelit Itävaltaa ja Sveitsiä vastaan pelattiin alkuiltapäivästä ja Norjan oli peli ensimmäinen aamupeli. Meidän onneksi, edellisenä iltana ilmoitettiin, että pelin alkua siirretään tunnilla myöhemmäksi klo 9:sta klo 10:n. Ekstratunti unelle, aamupalalle ja sen sulattelulle otettiin ilolla vastaan.
Ennen viimeistä alkulohkon peliä olimme lohkon toisina ja oletettavasti Norja tulisi myös ottamaan voitot Itävallasta ja Sveitsistä. Tässä pelissä panoksena oli lohkovoitto.
Edeltävän päivän peli Sveitsiä vastaan oli mielestäni kaikkea muuta kuin (hyvää) uppopalloa: pallon tuontia pintaan, painia pinnassa, hidasta ja junnaavaa peliä. Ehkä osittain tästä ”kummallisesta” Sveitsi-pelistä johtuen, en jännittänyt peliä Norjaa vastaan niin paljon kuin aiemmin, vaan oli oikeastaan kiva päästä pelaamaan ”tuttua ja turvallista” joukkuetta vastaan. Luvassa olisi hyvää ja nopeatempoista peliä, ilman jatkuvaa painimista ja taistelua pallosta pinnalla. Ja senhän mekin osaamme!
Hävisimme pelin, mutta lopputulos ei kuvaa pelin tasaisuutta. Saimme aikaan hyviä hyökkäyksiä Norjan päässä ja pääsimme pyörittämään palloa meidän pelityylimme mukaisesti. Viimeinen rutistus jäi tällä kertaa puuttumaan emmekä saaneet koria aikaiseksi. Mutta onnneksi meillä on aikaa harjoitella korillemenoa ja korintekoa ennen Kanadan MM -kisoja. Peli Norjaa vastaan oli jälleen kerran hyvä osoitus siitä, miten meidänkin joukkueen pelin taso nousi kun pelasimme kovaa joukkuetta vastaan. Saataisiinpa harjoitella säännöllisesti tällaisia joukkueita vastaan!
Pelin jälkeen yksi tuttu Norjan pelaaja tuli kiittelemään pelistä ja sanoi, että heidän mielestään meidän pelityylin vuoksi meitä vastaan on aina mukava - vaikkei helppoa - pelata.
Häviö Norjaa vastaan tarkoitti lohkon toista sijaa. Olimme oikeastaan aika tyytyväisiä tähän sijoitukseen, sillä se tarkoitti, että välierissä tulisimme kohtaamaan Tanskan. Kävimme loppupäivän tuulettamassa ajatuksia meren äärellä, jossa kalastimme virveleillä ja harppuunoilla. Saaliista teimme paikan pääällä cevicheä, nam!
Keskiviikko 29.6. välierä Suomi-Tanska - Tie mitalipeleihin
Peli Tanskaa vastaan oli vasta alkuillasta, joten ehdimme palautua edellisestä pelistä nukkumalla ja syömällä hyvin. Pelipäivänä osa porukasta kävi myös nauttimassa raikkaasta meri-ilmasta Stavangerin vanhassa kalastajakylässä. Vanhat, pienet ja valkoiset puutalot sekä niiden upeat puutarhat jäivät mieleen!
Tanskaa vastaan onnistuimme hienosti pyörittämään palloa ja rakentamaan hyökkäyksiä Tanskan päätyyn. Kumpikaan joukkue ei onnistunut tekemään koreja varsinaiselle peliajalla ja ”pääsimme” pelaamaan jatkoaikaa. Sitä ei onneksi ehtinyt kulua kauaa, kun Ilona omalla päättäväisyydellään ja taidoillaan ratkaisi pelin meidän eduksi! Koko joukkue vaihtopenkkiä myöten repesi suorastaan raivokkaisiin voitontuuletuksiin!
Meidän(kin) korinteko takkusi ja jälkeenpäin totesimme, että painetta olisi pitänyt saada lähemmäksi koria, vaarallisten koritustilanteiden luomiseksi ja itse korien tekemiseksi.
Koronan katkoman sekä loukkaantumisten ja sairastumisten sävyttämän harjoittelukauden jälkeen pääsy mitalipeleihin oli mielestäni jo hyvä saavutus. Omalle kohdalle osunut pitkittynyt koronatauti vaati koko kevään ajan sekä edelleen vielä EM-peleissä tasapainottelua rasituksen ja palautumisen välillä, enkä todellakaan pystynyt pelaamaan omalla ns. normaalilla tasolla. Tottakai sitä haluaa aina voittaa, mutta lähtökohdat realistisesti huomioonottaen, sai tähän suoritukseen olla tyytyväinen! Tanska kaatui ja seuraavana vuorossa olisi välierät ennen mitalipelejä.
Ella #8
Torstai 30.6. semifinaali Saksa-Suomi
Seuraavaksi oli tiedossa kaksi mahdollisuutta päästä mitaleille, joko voittaa Saksa tänään tai pronssipeliin tuleva vastustaja. Lähdimme valmistautumaan otteluun omalla aamureippailulla, aamupalalla ja haimme tunnelmaa miesten aaupäivän pelistä kannustamalla miehiä parhaaseen suoritukseen, Oi Suomi on, vain kuului livestriimistä.
Peli oli vasta illemmalla, joten miesten pelin jälkeen pidimme palaveria kokoushuoneessa ja hioimme taktiikat kuntoon. Siirryimme sitten ensin ulkoverraan ja sieltä allasverraan ja joukkue oli taas valmiina tantereelle.
Peli alkoi aloitusvoitolla kuten tapana oli ja pyöritimme hyvän aikaa Saksan päädyssä, mutta sitten suunta vaihtui ja Saksa painosti meidän päädyssä, joka johti tilanteeseen, että meitä vastaan vihellettiin rankkari olkapäästä korissa. Seda #12 otti rankkarin vastaan, mutta aika kevyesti tuomari vihelsi pelin poikki potkimisen takia, jolloin siitä tuli meille jäähy ja rankkari uusittiin. Minä (#99) lähdin seuraavaksi torjumaan ja sydän löi kahtasataa, sillä tämä oli ensimmäinen rankkarini kv-kisoisssa. Taistelin aivan viimeiseen asti vaikka pallea yritti paeta kehosta ja aivan viimeisellä sekunnilla ajassa 44,3 hyökkääjä onnistui laittamaan pallon koriin. Mutta, ei mitään niin huonoa ettei jotain hyvääkin, niin tämä oli ratkaiseva hetki ja kokemus itselleni, että seuraavaksi torjuessani rankkaria tietäisin, että pystyn olemaan sen tuhottoman pitkän 45 sekuntia torjumassa rankkaria. Loppujen lopuksi tappioksemme kirjattiin 3-0.
Jokailtaiseen tapaan kuului lihasten ravistelua ja huoltoa ja osa käväisi Jukan käsittelyssä. Meidän tiimissä kun valmentajat toimivat myös huoltajina ja Jukan veroisia käsiä ei ole kenelläkään.
Perjantai 1.7. pronssipeli Ruotsi-Suomi
Päivä alkoi tutulla kaavalla: aamureippailu, aamupala, palaveri, ulkoverra, allasverra. Finaalipeleissä ennen peliä aloitettiin kansallishynillä ja pelaajaesittelyillä, joten tunnelmaa saatiin nostatettua entisestään. Sitten vielä viirien vaihto ja pam peli käyntiin. Lähdimme hurja voitonkiilto silmissä otteluun eikä pillin soidessa käynyt kenelläkään mielessä millainen jännitystrilleri matsista vielä kehkeytyisikään.
Aloituksen voitimme jälleen Olivian syöksyessä kohti palloa ja saimme pidettyä palloa hallussamme pitkän aikaa. Loppuerästä Ruotsi pääsee läpiajosta yrittämään koria maalivahtia vastaan. Yritys epäonnistuu, mutta samalla meitä vastaan vihelletään rankkari. Minut määrättiin ottamaan rankkari vastaan ja lähdin siihen hyvällä itseluottamuksella, koska eilisestä pelistä olin saanut buustia, että pystyn olemaan sen 45 sekkaa pinnan alla torjumassa. Ja torjunta onnistui ja ensimmäinen erä loppui 0-0 lukemiin.
Toinen erä oli myös hyvin tasainen. Vaarallisia tilanteita oli molemmissa päädyissä, mutta Ruotsilla ehkä piirun verran enemmän ja heillä keskikentän karvaus toimi hyvin. Puolustuksemme oli kuitenkin todella tikissä, joten varsinaisella peliajalla ei ratkaisua saatu eli oli jatkoajan paikka.
Seuraavat 15 minuuttia pelattaisiin äkkikuoleman periaatteella, joten panokset kovenivat. Ruotsi painosti meitä heti ja neljän minuutin jälkeen kuului taas rankkarivihellys. Ruotsi sai miljoonan dollarin paikan tehdä korin, mutta pääsin taas näyttämään mistä suomineito on tehty ja sain torjuttua rankkarin. Loppuerä meni tasaisesti, mutta aika kului loppuun.
Tiedossa oli siis rankkarikisa. Meillä oli suuri henkinen etu, sillä olimme jo torjuneet ruotsalaisten kaksi kovinta pelaajaa rankkareissa. Kaikki pelin katsoneet tietävätkin mitä seuraavaksi seurasikaan. En oikein vieläkään pysty tätä rankkarikisaa sanoiksi pukemaan, sillä se sisälsi iloa, surua, odotusta, katastrofisia listoja, hymyä, kyyneliä, paniikkia, ruotsalaisten neljä jäähyä, tuomarin huutamista; toisin sanoen yksi uppopallohistorian mielenkiintoisemmista rankkarikisoista.
Pakkaa sekoitti siis uusi sääntö, joka pakotti joukkueet tekemään pelaajista järjestyslistan tuomareille ennen rankkarikisaa. Jokainen pelaaja sai ainoastaan ottaa kerran vastaan ja kerran hyökätä. Meidän lista oli mennyt aivan solmuun, eikä järjestys ollut optimaalinen. Loppujen lopuksi peli päättyi 4-3 Ruotsille. Meidän korit teki Ilona, Heli ja Irina ja rankkarin sai torjuttua Jenni.
Pettymys oli karvas, koska tuntui, että koko peli kaatui yhteen listaan. Huvittavaa on, että sama perinne jatkui, että Ruotsi on voittanut meidät EM-kisoissa ja me taas heidät MM-kisoissa ja viimeksi myös PM-kisoissa tänä vuonna. Ruotsin kanssa ei ole ainakaan tylsää!
Viimeiset rippeet käytimme Suomen miesten pronssipelin kannustukseen. Lopulta kuitenkin molemmat Suomen joukkueet päätyivät sijalle neljä. Sitten oli vielä edessä kisojen päättäjäiset ja palkintojen jako ja tietysti gaala, bileet ja tanssia!
Seuraava aamu koitti, joko ilman nukkumista tai makeiden yöunien jälkeen. Autoporukka lähti klo 5 ajamaan kohti Suomea ja lentoporukka vietti päivää Stavagerin upealla näköalapaikalla ja sitten suunnaten iltalennolle Helsinkiin.
Upea kisareissu takana kuten valmentajammekin totesivat; "Olipa taas reissu, josta tuli monenmoisia muistoja, ihan voisi vaikka listan kirjoittaa" ja "Onneksi nälkäämme ei ole tyydytetty vaan kohti MM-kisoja!". Eli seuraavaksi mittelemme maailmanmestaruudesta Kanadassa heinäkuussa 2023. Kiitos kaikille ihanille kannustusjoukoille, kun kuljette meidän matkassa! <3
Ilona #99